En edes tiedä mistä aloittaisin. Ehkä niistä huonoista sitten. Kun heinäkuun alkupuolella aloitettiin solusalpaajat niin alkuun meni kaikki hyvin. Sitten annosta nostettiin ja vähän aikaa kaikki tuntu olevan kunnossa. Kortisonikuuri loppui vihdoinkin, johan olin sitä 4 kuukautta syönytkin ja saanut 10 kiloa painoa lisää. Mutta sitten toissa maanantaina katos ruokahalu ja loppuviikkoa kohden pahoinvointi vain kasvoi kasvamistaan. Torstaina nousi sitten kuumekin vielä iltasella. Perjantai oli aivan kamala ja kävin päivystyksessä mutta eivät osanneet sanoa yhtään mitään kun pika crp oli normaali. Jätin aina iltalääkkeet pois ko tuntui etten saa mitään syötyä. Ja sunnuntaina varustaudin pahoinvointilääkkeillä ja muilla mahdollisilla lääkkeillä ja lähdin uhkarohkeasti koiranäyttelyyn kun ei itse tarvinnut ajaa. Sunnuntai iltana otin sitten normaalisti lääkkeet. Maanantaina pistin viestiä omalle gastrohoitajalle. Maarnantaina oli taas tuskaisen huono olo. Tiistaina omahoitaja soitti ja käski kiireesti menemään labrakokeisiin ja jäämään kotiin. Oma gastrolääkäri sitten soitti iltapäivällä ja kertoi, että kyseessä on allerginen reaktio eikä solusalpaajahoitoa tuolla nimenomaisella valmisteella voida jatkaa. Muutama päivä saikkua jotta olo kohenee. Nyt olen sitten ilman lääkettä ja ihmetellään parin viikon päästä mitä tehdään. Tässä olen yrittänyt toipua mutta kun ei ole ruokahalua ja siittä alkaa sitten pahoinvointi vaan pahenemaan. Mitää ei tee mieli syödä joten aika pakottamista on.

Koiranäyttely sentään oli menestys meidän osalta. Ansa tuo miun kerrynterrierini oli kehässä. Kroatialainen tuomari ihastui ikihyviksi häneen kun esiintyi niin iloisesti. Tätä olen peräänkuuluttanutkin, sillä itse en tykkää koirista jotka esiintyvät kuin koneet. Koirasta pitää nähdä nauttiiko hommasta vai onko touhu pakkopullaa ja treenattu niin että esiintyy vaikka unissaan. Mulle homma on kiva harrastus ja niin pitää olla koirallekin. Ansa sai ERi, SA, PN1, CACIB ja oli VSP ja näin hänestä tuli kansainvälinen muotovalio! Näin ollen rakas hörökorvani pääsee eläkkeelle näyttelyhommista nytten. Korvat ovat kevyet ja alkavat nousta uhkaavasti joten näyttelyt jäävät nyt sit pois sen takia. Turha maksaa kovia ilmoittautumismaksuja saada selkeän virheen takia minkä ei sitten pärjää...

Luca kasvaa pikkuhiljaa ja on varsin oppivainen tapaus. Eilen iski pienoinen ripuli mutta vähemmällä ruualla ja levolla siittä selvittiin ja tänään on syöty jo ihan normiannoksiakin. Sisäsiisteys on varsin mallillaan, ei juur pissi sisälle kuin kerran vuorokaudessa. Tunnustan tai ehkä olenkin jo aiemmin tunnustanut, että hänkin nukkuu samassa sängyssä kanssani...

Odotamme skyenterrieri erkkaria jonne menemme turistiksi. Sinne on ilmoittautunut 64 skyetä! Hurjalta tuntuva määrä kun ottaa huomioon että niin kerryissä kuin skyessä syntyy saman verran pentuja meillä Suomessa vuosittain. Silti kerryjä ilmoitetaan puolta vähemmän erkkariin.. Kiva nähdä Lucan sisko ja kivoja ihmisiä paljon!