Kesä on mennyt melkoista kyytiä harrastuksen parissa eli näyttelyissä. Lucan kanssa on saavutettu parit sertit ja sekä jokunen PU sijoitus. Vielä on edessä 5 näyttelyä ennenkuin meillä alkaa puolen vuoden tauko. Turkkia on tullut valtavasti ja onhan siinä työtä mutta oikeat aineet ja välineet sen pesuun ja hoitoon ovat löytyneet ja se helpottaa paljon.
Suurin ongelma lie nämä minun kädet eli jatkuvat nivelsäryt. Lisäksi minulla todettiin oikeassa kädessä kiertäjäkalvon tulehdus sekä kaikkien jännetuppien tulehdus, sainkin kortisoni piikin olkapäähän ja kaksi viikkoa saikkua. Syksyllä onkin sitten oman sairauden takia kontrolli ja samalla tutkitaan onko minulle puhjenut nivelreuma. En siis lainkaan kadu messarista ostamaani hitsin kallista harjaa sillä siitä saa erinomaisen ja kevyen otteen, ei tarvitse puristaa sillä siinä on erinomainen muotoilu. Voin suositella jos jollain on käsiongelmia. Kyseessä on siis Chris Christensenin harja.
Uimaan olemme päässeet joitakin kertoja ja Luca ui oikein hienosti, rauhallisesti ja todella hyvin. Ansahan ei malta vieläkään uida rauhallisesti vaan luonteensa mukaisesti on kiire koko ajan, eikä malta tulla vedestä pois. Eli pitää käskyttää pois vedestä sillä muuten kyllä ui loputtomiin. Metsälenkkejä ollaan myös tehty paljon. Mutta asfalttilenkkejä en itse tykkää tehdä ja niitä ei tehdä edes joka päivä.
Lucasta on kasvanut hienoluonteinen nuori mies jolla ei ole minkäälaisia merkkejä murrosiästä. Luonne on todellakin kympin arvoinen minulle. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat vaivattomasti ja herra on varsin vaivaton ja miellyttävä skyenterrieri. Kaikin puolin Luca on ollut todella helppo kouluttaa ja opettaa tavoille, helpompaa tämä on ollut kuin oletin. Parempaa en olisi voinut toivoa! Tässä vielä nuoren miehen selfie ;)