On ollut aivan ihana Juhannus. Aattona nautittiin kavereiden seurasta heidän mökillä. Mukana oli niin lapsia, koiria, teiniä kuin pariskuntia. Paistelin lettuja koko porukalle noin 2 litran taikinasta. Vapautin emännän hommasta, jotta hän sai nauttia miehensä ja lapsensa kanssa vielä enemmän vieraiden seurasta. Mukavaa oli meilläkin kyllä. Ystävät vaan ovat niin tärkeitä ja voimaa antavia elämässä.

Juhannuspäivänä olimme toisen ystävä pariskunnan luona. Grillattiin, saunottiin ja pääsin hoitamaan samalla parin kuukauden ikäistä pientä prinssiä. Halusin, että vanhemmat pääsivät yhdessä saunaan rentoutumaan. Itsekin saunoin terrierin kanssa ja ihan vihdatkin olivat, joilla terrierikin piti vihtoa. Onnellisesti urisi samalla. Talviturkitkin heitettiin koiran ja teinin kanssa tällä reissulla.

Sunnuntaina lähdettiin sitten ladyjen reissulle Savonlinnaan taidetta ihastelemaan. Kävimme kuvataiteilija Jarkko Liutun näyttelyä katsomassa galleria Ars Novassa. Montaa työtä ei ollut mutta yksi aiheutti tunnekuohua. Oli jotenkin kuin omasta sielusta suora kuva. Palanut raunio jossa ihminen sisässä eikä päässyt pois. Palaneet rauniot ovat hauraita vaan kuinka tehokkaasti ne pitäväkään otteessaan, eikä sielusta saa pois kaikkea sitä mitä pitäisi. Sieltä ei pääse vapaaksi. Olin ajatellut liittää kuvan tähän siitä. En tietenkään tullut siellä ottaneeksi sitä, koska olin löytänyt sen fb:stä alunperin. Siksi itse galleriaan halusin mennä paikan päälle. Ikävä kyllä nyt ei enää kuvaa löydy mistään. Mutta suosittelen lämpimästi paikan päälle menoa. Savonlinna on todellinen kesäkaupunki. Päivä oli kaunis, kävimme linnassa ja rannalla nauttimassa maisemista ja erilaisista patsaista ja muistokivistä. Lisäksi kävimme vielä kahvila Saimassa lounaalla.

Kotimatkalla poikkesimme Parikkalan patsaspuistossa. Hiljaittain maailmankin mediossa lähinnä pelottavaa julkisuutta saanut puisto oli kyllä mainettaan reilusti parempi. Puistossa on valtava määrä teoksia ja taiteilija Veijo Rönkkönen on tehnyt ne noin. 40 vuoden aikana. Pelottavaksi en oikeastaan kokenut kuin yhden, mutta kyllä siellä osassa oli tosiaankin käytetty aivan oikeita hampaita. Itseäni jäi kuriositeettina kiinnostamaan mistä ja miten nämä hampaat taiteilija oli saanut käyttöönsä.

Vielä viikko töitä ja sitten nauttimaan kesälomasta! Kyllä ne kesäsäät sieltä nyt tulevat sitten!