Olen siis nelikymppinen yh, joka on valinnut elämäntavakseen elää itsekseen jälkeläisensä kanssa. Olen siis valinnut vanhapiikuuteni tai sinkkuuteni omista itsekkäistä syistä. Elämä on heitellyt kovinkin rajusti vuosien saatossa. Koenkin olevani onnellisimmillani eläessäni tyttäreni kanssa sekä pärjääväni parhaiten näin.

Vapaa-aikaa jää jonkin verran lapseltani ja työltäni. Se kuluu koiramaisissa harrastuksissa. Talouteen kuuluu siis keskikokoinen sininen terrieri. Harrastamme näyttelyitä sekä pelastuskoira touhuja eli käymme rauniolla.

Elämäni muuttui rajusti hiljattain. Jo vuosia olin kärsinyt erinnäisistä oireista. Niitä oli tutkittu aina silloin tällöin. Mutta mitään selkoa ei kuitenkaan ollut tullut sen kummemmin. Vuonna 2013 keväällä alkoi massiivinen ripuli, joka kesti kolmisen kuukautta. Päädyin sairaalaan jossain vaiheessa, potiessani nestehukkaa. Verikokeissa oli keliakia vasta-aineet koholla. Pääsin tähystykseenkin mutta tuolloin asuessani eri paikkakunnalla ei ohutsuolen loppuosaa tähystetty kunnolla ja diagnoosi jäi tuohon.

Aloin noudattamaan gluteiinitonta ruokavaliota. Oireet helpottivat mutta kivut eivät. Loppusyksystä muutimme työni perästä takaisin etelä-Karjalaan. Seuraavana vuonna oireet pahenivat ja koko kesän olo paheni. Syksyllä söin useamman antibioottikuurin virtsatietulehdukseen. Menin niin huonoon kuntoon, kun antibiootit eivät tehonneet että minut passitettiin sairaalaan terveyskeskuksen päivystyksestä. Eipä minulla sitten ollutkaan virtsatietulehdusta vaan suolistossa oli tulehdus. Sen kummempaa diagnoosia en saanut, sillä lääkäreille tilanteeni oli täysi mysteeri.

Sairaalasta päästyäni kivut jatkuivat. Vatsakramppeja, rajua selkäkipua joka päivä ruokavaliosta huolimatta. Niinpä otin taas terveyskeskukseen yhteyttä. Onnekseni lääkäri oli vasta valmistunut ja kuunteli minua. Sanoin, että haluaisin tähystykseen ja siten, että ohutsuoli nimenomaan saadaan tutkittua. Lääkäri kirjoitti lähetteen.

Jouduin odottamaan kutsua tähystykseen muutaman kuukauden. Maaliskuussa tänä vuonna oli tähystys. Itse tähystys eli colonoskopia oli minulle täyttä tuskaa, kivut olivat koko ajan todella rajut. Kuukauden päästä tutkimuksen suorittanut lääkäri soitti ja kertoi, että minulla on chronin tauti. Autoimmuuni sairaus, jossa tulehdustila on suolessa. Voi olla vain ohutsuolessa, mutta myös paksusuolessa tai molemmissa. Itselläni on todettu ohutsuolen loppuosassa.

Myöhemmin oli samaisen lääkärin vastaanotto, jossa aloitettiin kortisoni lääkitys. Omalla kohdallani lääkitys ei ole kovin kummoisesti auttanut. Kipuja on samalla lailla kuin ennenkin. Ilman kipulääkitystä käsivarteni ovat jatkuvasti kipeät. Myös jalat painavat tonnin ja tuntuu etten jaksa liikkua. Hyvin tyypillistä tälle sairaudelle ovat moninaiset oireet. Särkylääkkeissä ei juuri ole vaihtoehtoja eli Panadolia tai Panacodia. Minulla on vanha vamma polvessa ja siihen olen syönyt toista vuotta Lodinea, joka on vienyt täysin polvikivut sekä käsivarsien kivut pois.  Jossain vaiheessa tuosta joudutaan luopumaan ja miettimään polven leikkausta jotta siitä saadaan toimiva ja kivuton.

Lisää tutkimuksia on tulossa, jotta koko ohutsuolen tilanne saadaan kartoitettua. Sen jälkeen mietitään lääkityksiä…